I feel unsafe

pelottaa
on paha olla
uskaltaako ottaa askeleita joihin ei ehkä ole valmis
mutta voiko sitä valmiutta edes tietää ilman että kokeilee
mutta mitä jos se vaan vie lähemmäs kohti pohjaa
koska se ei enää ole kovin kaukana
haluaisin satuttaa
mutta en uskalla
koska niin kauan voin väittää olevani kunnossa
kun en satuta
katson vain muumeja jotta voisin unohtaa

lähdetään lentoon, pidä kädestä mua kiinni lujempaa

kun hirviö taas yllättäen ojentaa käsiään minua kohti
yrittää saada lankeamaan syliin
se olisi niin helppoa ja turvallista
mutta onko helpoin tie aina paras
hirviöllä on vain niin suuret voimat ja apujoukot
ettei minun omat ehkä pärjää niille

everything is beautiful

kun kaikki on hyvin
ja sydämessä onnellisuus
on vaikea ymmärtää elämää
miksi minulle suodaan hyvää
vaikka maailmassa on niin paljon pahaakin
mutta huomenna voi olla jo toisin
ja elämä on tänään eikä huomenna
minä olen nyt onnellinen

joo mä tiedän on veden pintana kaukana

pelottaa taas niin hirveästi
en osaa olla minä
ja kaikki on kokoajan niin vaikeaa
peilissä katsoo surulliset kasvot
silmät täynnä mustaa
ja pisaroita pitkin poskia
mutta kuitenkin minulla on kaikki hyvin

minä mandoliinin rinkan päällä saan kulkemaan

jännittää niin että oksettaa
mitä jos en osaakkaan olla minä
ja jos kaikki onkin vaan taas liian vaikeaa
juuri silloin kun sen pitäisi olla helppoa
ja entä jos olen heikko
silloin kun minun pitäisi olla vahva
mutta minä rakastan kuitenkin maailmaa
ehkä sillä selviää
tästä kaikesta

jos mä oisin tyttö vailla murheita ja huolia

elämä on välillä niin hämmästyttävän ihmeellistä
kuinka paljon yksi ihminen voikaan merkitä
ja kuinka ystäviä löytyy ihmeellisistä paikoista
turhautus joka tulee kun ei jaksa vaikka kuinka haluaisi
pitäisi vain osata ymmärtää omien voimien rajallisuus
kaikki ei ole ääretöntä
mutta elämä on kaunis
pitää vain muistaa rakastaa

ehkä teoistamme pienimmät juuri ikuisiksi jää

kun kirjoitus tökkii ja sanat ei löydy
haluaisin kirjoittaa mutta kirjaimet sinkoilee edestakaisin päässä ja näytöllä
kaikki musta tukkii aivot ja silmät ja sydämen
ja koko näkökenttä on vain täynnä mustia pyörteitä
jotka minuutti minuutilta kasvaa suuremmiksi ja lisääntyy aina vain
kun on koko ajan niin yksinäinen olo
ja itku tulvii silmiä pitkin
mutta pitää vain yrittää hymyillä
sillä tänään on syntymäpäivä

miscommunication leads to fear and hesitation

kun pitäisi olla niin täydellisen onnellinen
ja tavallaan onkin
mutta silti itkee surun kyyneleitä
aamulla illalla ja päivällä
surun kyyneleitä niin suuren ilon keskellä
miksei se suru vaan koskaan jätä rauhaan
yksinäisyys kalvaa mieltä ja sydäntä
kun minulla ei ole ketään

ollaan niin kuin ei mikään koskaan voisi haavoittaa

kaukana oleminen inhottaa
mutta lähellä on liian vaikeaa
kun ei osaa pitää päätä kasassa
tunteet yrittää puskea hymyn läpi koko ajan
pitää pakottaa itsensä liikkeelle
miten seuralta voisi välttyä
yksin on niin paljon helpompi

sammuu, talostamme lamput sammuu

verhojen välistä näkyy valon pilkahduksia
pieniä valon pilkahduksia
jotka muuttuvat suureksi valonloisteeksi
kunnes pimeys taas vie ne mennessään
ja peilistä katsovat silmät ovat surulliset
niin että neljä seinää ja katto on ainut turvallinen paikka
koska siellä voi olla yksin
ja toivoa että sydänlaite piirtäisi suoraa viivaa
kun aavikkokäärmeet käyvät kurkkuun ja vievät hengityksen
sillä silloin oma pahuus on pelottavaa
minä kuulen taas ääniä

kaikki se mitä me joskus valittiin

elämä
niin häilyväistä ja epävarmaa
mistä löytää voimaa silloin kun se on itseltä lopussa
minä en tiedä vastausta
olen vaeltanut korkeuksissa ja syvyyksissä
vaeltanut niin kauan
etsimässä vastausta
jota ei koskaan ole löytynyt
koska se on haudattuna
jokaisesta suosta nousevasta katseesta sen puuttuminen huokuu
minä matkustan mustiin syövereihin etsimään helpotusta
on niin kylmä

kulta pieni mä tahtoisin ottaa sinut taas syliin ja puhaltaa pahan pois, että kaikki taas hyvin ois

sydämessä läikähti huoli
minä itkin ja pelkäsin
ja minä juoksin
minä juoksin mielessäni vain sinä
äkkiä ymmärsin kuinka suhteellista kaikki on
yöllä oli pimeää
kun minä unohdin ajavani autoa ja itkin
ja vasta silloin kun olin yksin
ymmärsin, ettei se koskaan todella ole niin
vaikka toiselle puolelle maailmaa
minä juoksisin koska tahansa uudelleen

se kaikki on sinusta kii

ulkona on niin kaunista etten löydä sanoja
on uusi vuosi ja minun sydämessä ymmärrys ja hyväksyminen
osaan jättää taakse kuuluvat asiat menneeseen
mutta en myöskään katso eteenpäin
vaan sydän lepää tässä tunteessa tässä hetkessä
minussa on paljon pahaa mutta olen oppinut elämään sen kanssa
maailma on kaunis ja ihmiset siinä
myös minä
olen löytänyt tien onneen