miscommunication leads to fear and hesitation

kun pitäisi olla niin täydellisen onnellinen
ja tavallaan onkin
mutta silti itkee surun kyyneleitä
aamulla illalla ja päivällä
surun kyyneleitä niin suuren ilon keskellä
miksei se suru vaan koskaan jätä rauhaan
yksinäisyys kalvaa mieltä ja sydäntä
kun minulla ei ole ketään

ollaan niin kuin ei mikään koskaan voisi haavoittaa

kaukana oleminen inhottaa
mutta lähellä on liian vaikeaa
kun ei osaa pitää päätä kasassa
tunteet yrittää puskea hymyn läpi koko ajan
pitää pakottaa itsensä liikkeelle
miten seuralta voisi välttyä
yksin on niin paljon helpompi