verhojen välistä näkyy valon pilkahduksia
pieniä valon pilkahduksia
jotka muuttuvat suureksi valonloisteeksi
kunnes pimeys taas vie ne mennessään
ja peilistä katsovat silmät ovat surulliset
niin että neljä seinää ja katto on ainut turvallinen paikka
koska siellä voi olla yksin
ja toivoa että sydänlaite piirtäisi suoraa viivaa
kun aavikkokäärmeet käyvät kurkkuun ja vievät hengityksen
sillä silloin oma pahuus on pelottavaa
minä kuulen taas ääniä
